Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

verottaja (10)[1]

  1. veroja keräävä viranomainen; veroviranomainen; pohjimmiltaan valtio
    Verottajan ote rakennustyömaista tiukentuu (kauppalehti.fi)
    verottaja määrää kiinteistön verotusarvon

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋerot̪ˌt̪ɑjɑ/
  • tavutus: ve‧rot‧ta‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi verottaja verottajat
genetiivi verottajan verottajien
(verottajain)
partitiivi verottajaa verottajia
akkusatiivi verottaja;
verottajan
verottajat
sisäpaikallissijat
inessiivi verottajassa verottajissa
elatiivi verottajasta verottajista
illatiivi verottajaan verottajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi verottajalla verottajilla
ablatiivi verottajalta verottajilta
allatiivi verottajalle verottajille
muut sijamuodot
essiivi verottajana verottajina
translatiivi verottajaksi verottajiksi
abessiivi verottajatta verottajitta
instruktiivi verottajin
komitatiivi verottajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo verottaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10