Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

viekkaus (40)[1]

  1. se, että on viekas

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋie̯kːɑus/ tai /ˈʋie̯kːɑu̯s/
  • tavutus: viek‧ka‧us / viek‧kaus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viekkaus viekkaudet
genetiivi viekkauden viekkauksien
partitiivi viekkautta viekkauksia
akkusatiivi viekkaus;
viekkauden
viekkaudet
sisäpaikallissijat
inessiivi viekkaudessa viekkauksissa
elatiivi viekkaudesta viekkauksista
illatiivi viekkauteen viekkauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi viekkaudella viekkauksilla
ablatiivi viekkaudelta viekkauksilta
allatiivi viekkaudelle viekkauksille
muut sijamuodot
essiivi viekkautena viekkauksina
translatiivi viekkaudeksi viekkauksiksi
abessiivi viekkaudetta viekkauksitta
instruktiivi viekkauksin
komitatiivi viekkauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo viekkaude-
vahva vartalo viekkaute-
konsonantti-
vartalo
viekkaut-

Etymologia muokkaa

sanan viekas vartalosta viekka- ja suffiksista -us

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40