SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

oveluus (40)[1]

  1. se, että on ovela

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈoʋeluːs/
  • tavutus: o‧ve‧luus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi oveluus oveluudet
genetiivi oveluuden oveluuksien
partitiivi oveluutta oveluuksia
akkusatiivi oveluus;
oveluuden
oveluudet
sisäpaikallissijat
inessiivi oveluudessa oveluuksissa
elatiivi oveluudesta oveluuksista
illatiivi oveluuteen oveluuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi oveluudella oveluuksilla
ablatiivi oveluudelta oveluuksilta
allatiivi oveluudelle oveluuksille
muut sijamuodot
essiivi oveluutena oveluuksina
translatiivi oveluudeksi oveluuksiksi
abessiivi oveluudetta oveluuksitta
instruktiivi oveluuksin
komitatiivi oveluuksine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

sanan ovela vartalosta ovel- ja suffiksista -uus

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • oveluus Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40