Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

oveluus (40)

  1. se, että on ovela

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈoʋeluːs/
  • tavutus: o‧ve‧luus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi oveluus oveluudet
genetiivi oveluuden oveluuksien
partitiivi oveluutta oveluuksia
akkusatiivi oveluus;
oveluuden
oveluudet
sisäpaikallissijat
inessiivi oveluudessa oveluuksissa
elatiivi oveluudesta oveluuksista
illatiivi oveluuteen oveluuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi oveluudella oveluuksilla
ablatiivi oveluudelta oveluuksilta
allatiivi oveluudelle oveluuksille
muut sijamuodot
essiivi oveluutena oveluuksina
translatiivi oveluudeksi oveluuksiksi
abessiivi oveluudetta oveluuksitta
instruktiivi oveluuksin
komitatiivi oveluuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo oveluude-
vahva vartalo oveluute-
konsonantti-
vartalo
oveluut-

Etymologia muokkaa

sanan ovela vartalosta ovel- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • oveluus Kielitoimiston sanakirjassa