oveluus

Suomi

Substantiivi

oveluus (40)

se, että on ovela

Ääntäminen

IPA: /ˈoʋeluːs/
tavutus: o‧ve‧luus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	oveluus	oveluudet
genetiivi	oveluuden	oveluuksien
partitiivi	oveluutta	oveluuksia
akkusatiivi	oveluus; oveluuden	oveluudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	oveluudessa	oveluuksissa
elatiivi	oveluudesta	oveluuksista
illatiivi	oveluuteen	oveluuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	oveluudella	oveluuksilla
ablatiivi	oveluudelta	oveluuksilta
allatiivi	oveluudelle	oveluuksille
muut sijamuodot
essiivi	oveluutena	oveluuksina
translatiivi	oveluudeksi	oveluuksiksi
abessiivi	oveluudetta	oveluuksitta
instruktiivi	–	oveluuksin
komitatiivi	–	oveluuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	oveluude-
vahva vartalo	oveluute-
konsonantti- vartalo	oveluut-

Etymologia

sanan ovela vartalosta ovel- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on ovela

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

viekkaus

Aiheesta muualla

oveluus Kielitoimiston sanakirjassa