Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vihastus (39)

  1. vihastumisen tila; vihastuneisuus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋihɑst̪us/
  • tavutus: vi‧has‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vihastus vihastukset
genetiivi vihastuksen vihastusten
vihastuksien
partitiivi vihastusta vihastuksia
akkusatiivi vihastus;
vihastuksen
vihastukset
sisäpaikallissijat
inessiivi vihastuksessa vihastuksissa
elatiivi vihastuksesta vihastuksista
illatiivi vihastukseen vihastuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vihastuksella vihastuksilla
ablatiivi vihastukselta vihastuksilta
allatiivi vihastukselle vihastuksille
muut sijamuodot
essiivi vihastuksena vihastuksina
translatiivi vihastukseksi vihastuksiksi
abessiivi vihastuksetta vihastuksitta
instruktiivi vihastuksin
komitatiivi vihastuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vihastukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
vihastus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä vihastua (vihastu- + -s)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa