SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

viidakko (4-A)

  1. trooppinen sademetsä
  2. tiheä, nuoria lehtipuita kasvava metsikkö

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈʋiːdɑkko/
  • tavutus: vii‧dak‧ko

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viidakko viidakot
genetiivi viidakon viidakoiden
viidakoitten
viidakkojen
partitiivi viidakkoa viidakkoja
viidakoita
akkusatiivi viidakko;
viidakon
viidakot
sisäpaikallissijat
inessiivi viidakossa viidakoissa
elatiivi viidakosta viidakoista
illatiivi viidakkoon viidakkoihin
viidakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi viidakolla viidakoilla
ablatiivi viidakolta viidakoilta
allatiivi viidakolle viidakoille
muut sijamuodot
essiivi viidakkona viidakkoina
translatiivi viidakoksi viidakoiksi
abessiivi viidakotta viidakoitta
instruktiivi viidakoin
komitatiivi viidakkoine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

  • viita + -kko
  • merkitys ’troppinen sademetsä’ tullut yleiseksi 2. maailmansodan jälkeen.[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

IdiomitMuokkaa

  • viidakon laki – tilanteesta, jossa vain vahvin selviytyy/pärjää

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Suomalaisen viidakon loppu?. Kysy.fi. 6.6.2013