viidakko
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- trooppinen sademetsä
- tiheä, nuoria lehtipuita kasvava metsikkö
- (kuvaannollisesti, yhdyssanan jälkiosana) näkymältään sekava kokonaisuus jotakin
- täpläviidakko
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋiːdɑkːo/
- tavutus: vii‧dak‧ko
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viidakko | viidakot |
| genetiivi | viidakon | viidakoiden viidakoitten viidakkojen |
| partitiivi | viidakkoa | viidakkoja viidakoita |
| akkusatiivi | viidakko; viidakon |
viidakot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viidakossa | viidakoissa |
| elatiivi | viidakosta | viidakoista |
| illatiivi | viidakkoon | viidakkoihin viidakoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viidakolla | viidakoilla |
| ablatiivi | viidakolta | viidakoilta |
| allatiivi | viidakolle | viidakoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viidakkona | viidakkoina viidakoina |
| translatiivi | viidakoksi | viidakoiksi |
| abessiivi | viidakotta | viidakoitta |
| instruktiivi | – | viidakoin |
| komitatiivi | – | viidakkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | viidako- | |
| vahva vartalo | viidakko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
- johdos sanasta viita (heikko vartalo viida- + -kko)
- merkitys ’troppinen sademetsä’ tullut yleiseksi 2. maailmansodan jälkeen.[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
- asfalttiviidakko, pykäläviidakko, tukiviidakko
- viidakkolennätin, viidakkopuhelin, viidakkorumpu, viidakkosota, viidakkoveitsi
_-_The_Noun_Project.svg){kind=small}
Idiomit muokkaa
- viidakon laki – tilanteesta, jossa vain vahvin selviytyy/pärjää
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Suomalaisen viidakon loppu?. Kysy.fi. 6.6.2013