viileke
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaTaivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viileke | viilekkeet |
| genetiivi | viilekkeen | viilekkeiden viilekkeitten |
| partitiivi | viilekettä | viilekkeitä |
| akkusatiivi | viileke; viilekkeen |
viilekkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viilekkeessä | viilekkeissä |
| elatiivi | viilekkeestä | viilekkeistä |
| illatiivi | viilekkeeseen | viilekkeisiin viilekkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viilekkeellä | viilekkeillä |
| ablatiivi | viilekkeeltä | viilekkeiltä |
| allatiivi | viilekkeelle | viilekkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viilekkeenä | viilekkeinä |
| translatiivi | viilekkeeksi | viilekkeiksi |
| abessiivi | viilekkeettä | viilekkeittä |
| instruktiivi | – | viilekkein |
| komitatiivi | – | viilekkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viilekkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
viileket- | |
Liittyvät sanat
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.