Wikipedia
Katso artikkeli Viiri Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

viiri (5)[1]

  1. lipunkaltainen kankaasta valmistettu kapea tunnus, jota käytetään noudattaen eri käytäntöjä ja sääntöjä kuin lippujen käytössä.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋiːri/
  • tavutus: vii‧ri

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viiri viirit
genetiivi viirin viirien
(viirein)
partitiivi viiriä viirejä
akkusatiivi viiri;
viirin
viirit
sisäpaikallissijat
inessiivi viirissä viireissä
elatiivi viiristä viireistä
illatiivi viiriin viireihin
ulkopaikallissijat
adessiivi viirillä viireillä
ablatiivi viiriltä viireiltä
allatiivi viirille viireille
muut sijamuodot
essiivi viirinä viireinä
translatiivi viiriksi viireiksi
abessiivi viirittä viireittä
instruktiivi viirein
komitatiivi viireine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo viiri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

isännänviiri, turvaviiri, tuuliviiri, viirisalko, viiritanko, viirivehka

Aiheesta muualla

muokkaa
  • viiri Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5