viiri
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- lipunkaltainen kankaasta valmistettu kapea tunnus, jota käytetään noudattaen eri käytäntöjä ja sääntöjä kuin lippujen käytössä.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋiːri/
- tavutus: vii‧ri
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | viiri | viirit |
genetiivi | viirin | viirien (viirein) |
partitiivi | viiriä | viirejä |
akkusatiivi | viiri; viirin |
viirit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | viirissä | viireissä |
elatiivi | viiristä | viireistä |
illatiivi | viiriin | viireihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | viirillä | viireillä |
ablatiivi | viiriltä | viireiltä |
allatiivi | viirille | viireille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | viirinä | viireinä |
translatiivi | viiriksi | viireiksi |
abessiivi | viirittä | viireittä |
instruktiivi | – | viirein |
komitatiivi | – | viireine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | viiri- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaisännänviiri, turvaviiri, tuuliviiri, viirisalko, viiritanko, viirivehka
Aiheesta muualla
muokkaa- viiri Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5