SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

viiri (5)[1]

  1. lipunkaltainen kankaasta valmistettu kapea tunnus, jota käytetään noudattaen eri käytäntöjä ja sääntöjä kuin lippujen käytössä.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈʋiːri/
  • tavutus: vii‧ri

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viiri viirit
genetiivi viirin viirien
partitiivi viiriä viirejä
akkusatiivi viiri;
viirin
viirit
sisäpaikallissijat
inessiivi viirissä viireissä
elatiivi viiristä viireistä
illatiivi viiriin viireihin
ulkopaikallissijat
adessiivi viirillä viireillä
ablatiivi viiriltä viireiltä
allatiivi viirille viireille
muut sijamuodot
essiivi viirinä viireinä
translatiivi viiriksi viireiksi
abessiivi viirittä viireittä
instruktiivi viirein
komitatiivi viireine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

isännänviiri, turvaviiri, tuuliviiri, viirisalko, viiritanko, viirivehka

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • viiri Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5