viiru
 |
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaaviiru (1)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋiː.ru/
- tavutus: vii‧ru
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viiru | viirut |
| genetiivi | viirun | viirujen |
| partitiivi | viirua | viiruja |
| akkusatiivi | viiru; viirun |
viirut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viirussa | viiruissa |
| elatiivi | viirusta | viiruista |
| illatiivi | viiruun | viiruihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viirulla | viiruilla |
| ablatiivi | viirulta | viiruilta |
| allatiivi | viirulle | viiruille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viiruna | viiruina |
| translatiivi | viiruksi | viiruiksi |
| abessiivi | viirutta | viiruitta |
| instruktiivi | – | viiruin |
| komitatiivi | – | viiruine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viiru- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: viiruinen, viirukas, viirullinen
Yhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- viiru Kielitoimiston sanakirjassa