vilkunta

Suomi

Substantiivi

vilkunta (9-J)

vilkkuminen

Ääntäminen

IPA: /ˈʋilkunt̪ɑ/
tavutus: vil‧kun‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vilkunta	vilkunnat
genetiivi	vilkunnan	vilkuntojen (vilkuntain)
partitiivi	vilkuntaa	vilkuntoja
akkusatiivi	vilkunta; vilkunnan	vilkunnat
sisäpaikallissijat
inessiivi	vilkunnassa	vilkunnoissa
elatiivi	vilkunnasta	vilkunnoista
illatiivi	vilkuntaan	vilkuntoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vilkunnalla	vilkunnoilla
ablatiivi	vilkunnalta	vilkunnoilta
allatiivi	vilkunnalle	vilkunnoille
muut sijamuodot
essiivi	vilkuntana	vilkuntoina
translatiivi	vilkunnaksi	vilkunnoiksi
abessiivi	vilkunnatta	vilkunnoitta
instruktiivi	–	vilkunnoin
komitatiivi	–	vilkuntoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	vilkunna-
vahva vartalo	vilkunta-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. vilkkuminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

vilkunta Kielitoimiston sanakirjassa