vilkutteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavilkutteleminen (38)
- teonnimi verbistä vilkutella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vilkutteleminen | vilkuttelemiset |
genetiivi | vilkuttelemisen | vilkuttelemisten vilkuttelemisien |
partitiivi | vilkuttelemista | vilkuttelemisia |
akkusatiivi | vilkutteleminen; vilkuttelemisen |
vilkuttelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vilkuttelemisessa | vilkuttelemisissa |
elatiivi | vilkuttelemisesta | vilkuttelemisista |
illatiivi | vilkuttelemiseen | vilkuttelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vilkuttelemisella | vilkuttelemisilla |
ablatiivi | vilkuttelemiselta | vilkuttelemisilta |
allatiivi | vilkuttelemiselle | vilkuttelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vilkuttelemisena (vilkuttelemisna) |
vilkuttelemisina |
translatiivi | vilkuttelemiseksi | vilkuttelemisiksi |
abessiivi | vilkuttelemisetta | vilkuttelemisitta |
instruktiivi | – | vilkuttelemisin |
komitatiivi | – | vilkuttelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vilkuttelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
vilkuttelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi vilkutella + johdin -minen