Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

villiys (40)[1]

  1. se, että on villi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋilːiys/ tai /ˈʋilːiy̯s/
  • tavutus: vil‧li‧ys / vil‧liys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi villiys villiydet
genetiivi villiyden villiyksien
partitiivi villiyttä villiyksiä
akkusatiivi villiys;
villiyden
villiydet
sisäpaikallissijat
inessiivi villiydessä villiyksissä
elatiivi villiydestä villiyksistä
illatiivi villiyteen villiyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi villiydellä villiyksillä
ablatiivi villiydeltä villiyksiltä
allatiivi villiydelle villiyksille
muut sijamuodot
essiivi villiytenä villiyksinä
translatiivi villiydeksi villiyksiksi
abessiivi villiydettä villiyksittä
instruktiivi villiyksin
komitatiivi villiyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo villiyde-
vahva vartalo villiyte-
konsonantti-
vartalo
villiyt-

Etymologia muokkaa

sanan villi vartalosta villi- ja suffiksista -ys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • villiys Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40