SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

villi (5) (komparatiivi villimpi, superlatiivi villein) (taivutus)

  1. sellainen, joka elää luonnonvaraisena; kesytön, villiintynyt
    Monet viljeltävät kasvit polveutuvat villeistä lajikkeista.
  2. raisu, vallaton
    Meno diskossa yltyi villiksi.
  3. (kuvaannollisesti, politiikka, ym.) järjestäytymätön, sitoutumaton

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • villi Kielitoimiston sanakirjassa

SubstantiiviMuokkaa

villi (5)

  1. luonnonvaraistaloudessa elävä, ei-korkeakulttuurisen kansan jäsen
    Villit polttivat kylän ja tappoivat asukkaat.

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi villi villit
genetiivi villin villien
partitiivi villiä villejä
akkusatiivi villi;
villin
villit
sisäpaikallissijat
inessiivi villissä villeissä
elatiivi villistä villeistä
illatiivi villiin villeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi villillä villeillä
ablatiivi villiltä villeiltä
allatiivi villille villeille
muut sijamuodot
essiivi villinä villeinä
translatiivi villiksi villeiksi
abessiivi villittä villeittä
instruktiivi villein
komitatiivi villeine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

rasavilli, villiaasi, villieläin, villihanhi, villihevonen, villi-ihminen, villikaali, villikarju, villikissa, villilapsi, villiminkki, villiomena, villipeto, villipeura, villirunko, villiruusu, villisika, villisilkki, villivarsa, villivesa, villivihannes, villiviini