villi

Suomi

Adjektiivi

villi (5) (komparatiivi villimpi, superlatiivi villein) (taivutus[luo])

1. sellainen, joka elää luonnonvaraisena; kesytön, villiintynyt

   Monet viljeltävät kasvit polveutuvat villeistä lajikkeista.

2. raisu, vallaton

   Meno diskossa yltyi villiksi.

3. (kuvaannollisesti, politiikka, ym.) järjestäytymätön, sitoutumaton

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋilːi/
• tavutus: vil‧li

Käännökset

1. sellainen, joka elää luonnonvaraisena; kesytön, villiintynyt

englanti: wild espanja: silvestre, (eläimistä) salvaje esperanto: sovaĝa italia: selvatico kroaatti: divlji

ranska: sauvage m./f. tšekki: divoký unkari: vad venäjä: дикий viro: metsik

Liittyvät sanat

• epäsosiaalinen

Johdokset

• adverbit: villisti
• substantiivit: villiys

Vastakohta

• kesy

Aiheesta muualla

• villi Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

villi (5)

1. luonnonvaraistaloudessa elävä, ei-korkeakulttuurisen kansan jäsen

   Villit polttivat kylän ja tappoivat asukkaat.

Käännökset

1. luonnonvaraistaloudessa elävä, ei-korkeakulttuurisen kansan jäsen

englanti: savage, barbarian ranska: sauvage m./f., barbare m./f.

venäjä: дикарь

Liittyvät sanat

• villeys
• villiintynyt
• villiintyminen
• villiintyä
• villitys
• villiytyä

Yhdyssanat

rasavilli, villiaasi, villieläin, villihanhi, villihevonen, villi-ihminen, villikaali, villikarju, villikissa, villilapsi, villiminkki, villiomena, villipeto, villipeura, villirunko, villiruusu, villisika, villisilkki, villivarsa, villivesa, villivihannes, villiviini

Sanaliitot

• villi länsi

Aiheesta muualla

• Artikkeli 877 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa