vimmastuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavimmastuminen (38)
- teonnimi verbistä vimmastua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vimmastuminen | vimmastumiset |
| genetiivi | vimmastumisen | vimmastumisten vimmastumisien |
| partitiivi | vimmastumista | vimmastumisia |
| akkusatiivi | vimmastuminen; vimmastumisen |
vimmastumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vimmastumisessa | vimmastumisissa |
| elatiivi | vimmastumisesta | vimmastumisista |
| illatiivi | vimmastumiseen | vimmastumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vimmastumisella | vimmastumisilla |
| ablatiivi | vimmastumiselta | vimmastumisilta |
| allatiivi | vimmastumiselle | vimmastumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vimmastumisena (vimmastumisna) |
vimmastumisina |
| translatiivi | vimmastumiseksi | vimmastumisiksi |
| abessiivi | vimmastumisetta | vimmastumisitta |
| instruktiivi | – | vimmastumisin |
| komitatiivi | – | vimmastumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vimmastumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vimmastumis- | |