viritteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaviritteleminen (38)
- teonnimi verbistä viritellä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viritteleminen | virittelemiset |
| genetiivi | virittelemisen | virittelemisten virittelemisien |
| partitiivi | virittelemistä | virittelemisiä |
| akkusatiivi | viritteleminen; virittelemisen |
virittelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | virittelemisessä | virittelemisissä |
| elatiivi | virittelemisestä | virittelemisistä |
| illatiivi | virittelemiseen | virittelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | virittelemisellä | virittelemisillä |
| ablatiivi | virittelemiseltä | virittelemisiltä |
| allatiivi | virittelemiselle | virittelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | virittelemisenä (virittelemisnä) |
virittelemisinä |
| translatiivi | virittelemiseksi | virittelemisiksi |
| abessiivi | virittelemisettä | virittelemisittä |
| instruktiivi | – | virittelemisin |
| komitatiivi | – | virittelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | virittelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
virittelemis- | |