Substantiivi

muokkaa

virna (9)[1]

  1. jokin virnojen (Vicia) sukuun kuuluva hernekasvi(laji)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋirnɑ/
  • tavutus: vir‧na

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi virna virnat
genetiivi virnan virnojen
(virnain)
partitiivi virnaa virnoja
akkusatiivi virna;
virnan
virnat
sisäpaikallissijat
inessiivi virnassa virnoissa
elatiivi virnasta virnoista
illatiivi virnaan virnoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi virnalla virnoilla
ablatiivi virnalta virnoilta
allatiivi virnalle virnoille
muut sijamuodot
essiivi virnana virnoina
translatiivi virnaksi virnoiksi
abessiivi virnatta virnoitta
instruktiivi virnoin
komitatiivi virnoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo virna-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

aitovirna, hiirenvirna, keltavirna, metsävirna, mustatäplävirna, muukalaisvirna, nätkelmävirna, peuranvirna, pommerinvirna, purppuravirna, rehuvirna, ruisvirna, unkarinvirna

Aiheesta muualla

muokkaa
  • virna Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9