Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

virna (9)[1]

  1. jokin virnojen (Vicia) sukuun kuuluva hernekasvi(laji)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋirnɑ/
  • tavutus: vir‧na

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi virna virnat
genetiivi virnan virnojen
(virnain)
partitiivi virnaa virnoja
akkusatiivi virna;
virnan
virnat
sisäpaikallissijat
inessiivi virnassa virnoissa
elatiivi virnasta virnoista
illatiivi virnaan virnoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi virnalla virnoilla
ablatiivi virnalta virnoilta
allatiivi virnalle virnoille
muut sijamuodot
essiivi virnana virnoina
translatiivi virnaksi virnoiksi
abessiivi virnatta virnoitta
instruktiivi virnoin
komitatiivi virnoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo virna-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

aitovirna, hiirenvirna, keltavirna, metsävirna, mustatäplävirna, muukalaisvirna, nätkelmävirna, peuranvirna, pommerinvirna, purppuravirna, rehuvirna, ruisvirna, unkarinvirna

Aiheesta muualla muokkaa

  • virna Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9