virsta
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- vanha venäläinen matkan yksikkö, joka vastaa 1066,80 metriä
- vanha suomalainen matkan yksikkö, joka on kymmenesosa ruotsalaisesta peninkulmasta eli 1068,80 metriä
- Parempi virsta väärää kuin vaaksa vaaraa.
- (Ruotsin virsta) Suomessa epävirallisesti vuoden 1827 jälkeen käytetty nimitys neljännespeninkulmasta
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋirst̪ɑ/
- tavutus: virs‧ta
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | virsta | virstat |
| genetiivi | virstan | virstojen (virstain) |
| partitiivi | virstaa | virstoja |
| akkusatiivi | virsta; virstan |
virstat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | virstassa | virstoissa |
| elatiivi | virstasta | virstoista |
| illatiivi | virstaan | virstoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | virstalla | virstoilla |
| ablatiivi | virstalta | virstoilta |
| allatiivi | virstalle | virstoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | virstana | virstoina |
| translatiivi | virstaksi | virstoiksi |
| abessiivi | virstatta | virstoitta |
| instruktiivi | – | virstoin |
| komitatiivi | – | virstoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | virsta- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaslaavilainen laina[2]
Käännökset
muokkaa3. ruotsinvirsta, neljännespeninkulma
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaruotsinvirsta, ryssänvirsta, sudenvirsta, virstanpylväs
Aiheesta muualla
muokkaa- virsta Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 366. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.