peninkulma

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

peninkulma (10)

  1. vanha summittainen etäisyysmitta, n. 10 km

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi peninkulma peninkulmat
genetiivi peninkulman peninkulmien
(peninkulmain)
partitiivi peninkulmaa peninkulmia
akkusatiivi peninkulma;
peninkulman
peninkulmat
sisäpaikallissijat
inessiivi peninkulmassa peninkulmissa
elatiivi peninkulmasta peninkulmista
illatiivi peninkulmaan peninkulmiin
ulkopaikallissijat
adessiivi peninkulmalla peninkulmilla
ablatiivi peninkulmalta peninkulmilta
allatiivi peninkulmalle peninkulmille
muut sijamuodot
essiivi peninkulmana peninkulmina
translatiivi peninkulmaksi peninkulmiksi
abessiivi peninkulmatta peninkulmitta
instruktiivi peninkulmin
komitatiivi peninkulmine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

Sana lienee lyhentynyt peninkuuluma- tai peninkuulema-sanasta, jolla tarkoitettiin matkaa, jonka koiran haukunnan voi hyvissä oloissa kuulla. Sana on esiintynyt jo Agricolalla muodoissa penikulma ja penikuulema.[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

RinnakkaismuodotMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. hakusana peninkulma