Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

virsu (1)[1]

  1. tuohen suikaleista tai niinestä punottu matala jalkine, jossa ei ole erillistä anturaa eikä korkoa
  2. esim. muovista tehty edellisen jäljitelmä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋirsu/
  • tavutus: vir‧su

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi virsu virsut
genetiivi virsun virsujen
partitiivi virsua virsuja
akkusatiivi virsu;
virsun
virsut
sisäpaikallissijat
inessiivi virsussa virsuissa
elatiivi virsusta virsuista
illatiivi virsuun virsuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi virsulla virsuilla
ablatiivi virsulta virsuilta
allatiivi virsulle virsuille
muut sijamuodot
essiivi virsuna virsuina
translatiivi virsuksi virsuiksi
abessiivi virsutta virsuitta
instruktiivi virsuin
komitatiivi virsuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo virsu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

muinaisvenäläinen laina[2]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

tuohivirsu

Aiheesta muualla muokkaa

  • virsu Kielitoimiston sanakirjassa

Latvia muokkaa

Substantiivi muokkaa

virsu

  1. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivi sanasta virsa
  2. (taivutusmuoto) yksikön instrumentaali sanasta virsa
  3. (taivutusmuoto) monikon genetiivi sanasta virsa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1
  2. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).