Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

visertäjä (10)

  1. lintu, joka visertää

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋiserˌt̪æjæ/
  • tavutus: vi‧ser‧tä‧jä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi visertäjä visertäjät
genetiivi visertäjän visertäjien
(visertäjäin)
partitiivi visertäjää visertäjiä
akkusatiivi visertäjä;
visertäjän
visertäjät
sisäpaikallissijat
inessiivi visertäjässä visertäjissä
elatiivi visertäjästä visertäjistä
illatiivi visertäjään visertäjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi visertäjällä visertäjillä
ablatiivi visertäjältä visertäjiltä
allatiivi visertäjälle visertäjille
muut sijamuodot
essiivi visertäjänä visertäjinä
translatiivi visertäjäksi visertäjiksi
abessiivi visertäjättä visertäjittä
instruktiivi visertäjin
komitatiivi visertäjine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo visertäjä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa