Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

voikka (10-A)

  1. (puhekieltä) voimistelu, liikunta (kouluaineena)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋoi̯kːɑ/
  • tavutus: voik‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi voikka voikat
genetiivi voikan voikkien
(voikkain)
partitiivi voikkaa voikkia
akkusatiivi voikka;
voikan
voikat
sisäpaikallissijat
inessiivi voikassa voikissa
elatiivi voikasta voikista
illatiivi voikkaan voikkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi voikalla voikilla
ablatiivi voikalta voikilta
allatiivi voikalle voikille
muut sijamuodot
essiivi voikkana voikkina
translatiivi voikaksi voikiksi
abessiivi voikatta voikitta
instruktiivi voikin
komitatiivi voikkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo voika-
vahva vartalo voikka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • voikka Kielitoimiston sanakirjassa