voro
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavoro (1)
- (arkikieltä) varas
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋoro/
- tavutus: vo‧ro
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | voro | vorot |
| genetiivi | voron | vorojen |
| partitiivi | voroa | voroja |
| akkusatiivi | voro; voron |
vorot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vorossa | voroissa |
| elatiivi | vorosta | voroista |
| illatiivi | voroon | voroihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vorolla | voroilla |
| ablatiivi | vorolta | voroilta |
| allatiivi | vorolle | voroille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vorona | voroina |
| translatiivi | voroksi | voroiksi |
| abessiivi | vorotta | voroitta |
| instruktiivi | – | voroin |
| komitatiivi | – | voroine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | voro- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa< venäjä[1]
Aiheesta muualla
muokkaa- voro Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 367. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.