Substantiivi

muokkaa

yhteentörmäys (39)

  1. useamman kuin yhden kappaleen osuminen toisiinsa liikkeen aikana

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈyht̪eːnˌt̪ørmæys/ tai /ˈyht̪eːnˌt̪ørmæy̯s/
  • tavutus: yh‧teen‧tör‧mä‧ys / yh‧teen‧tör‧mäys

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yhteentörmäys yhteentörmäykset
genetiivi yhteentörmäyksen yhteentörmäysten
yhteentörmäyksien
partitiivi yhteentörmäystä yhteentörmäyksiä
akkusatiivi yhteentörmäys;
yhteentörmäyksen
yhteentörmäykset
sisäpaikallissijat
inessiivi yhteentörmäyksessä yhteentörmäyksissä
elatiivi yhteentörmäyksestä yhteentörmäyksistä
illatiivi yhteentörmäykseen yhteentörmäyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi yhteentörmäyksellä yhteentörmäyksillä
ablatiivi yhteentörmäykseltä yhteentörmäyksiltä
allatiivi yhteentörmäykselle yhteentörmäyksille
muut sijamuodot
essiivi yhteentörmäyksenä yhteentörmäyksinä
translatiivi yhteentörmäykseksi yhteentörmäyksiksi
abessiivi yhteentörmäyksettä yhteentörmäyksittä
instruktiivi yhteentörmäyksin
komitatiivi yhteentörmäyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo yhteentörmäykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
yhteentörmäys-

Etymologia

muokkaa

yhdyssana sanoista yhteen ja törmäys

Aiheesta muualla

muokkaa