Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

yhteisyys (40)

  1. se, että on yhteinen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈyht̪ei̯syːs/
  • tavutus: yh‧tei‧syys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yhteisyys yhteisyydet
genetiivi yhteisyyden yhteisyyksien
partitiivi yhteisyyttä yhteisyyksiä
akkusatiivi yhteisyys;
yhteisyyden
yhteisyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi yhteisyydessä yhteisyyksissä
elatiivi yhteisyydestä yhteisyyksistä
illatiivi yhteisyyteen yhteisyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi yhteisyydellä yhteisyyksillä
ablatiivi yhteisyydeltä yhteisyyksiltä
allatiivi yhteisyydelle yhteisyyksille
muut sijamuodot
essiivi yhteisyytenä yhteisyyksinä
translatiivi yhteisyydeksi yhteisyyksiksi
abessiivi yhteisyydettä yhteisyyksittä
instruktiivi yhteisyyksin
komitatiivi yhteisyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo yhteisyyde-
vahva vartalo yhteisyyte-
konsonantti-
vartalo
yhteisyyt-

Etymologia muokkaa

sanan yhteinen vartalosta yhteis- ja suffiksista -yys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa