yksineläjä

Suomi

Substantiivi

yksineläjä (10)

henkilö, joka asuu yksin

Ääntäminen

IPA: /ˈyksinˌelæjæ/
tavutus: yk‧sin‧e‧lä‧jä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	yksineläjä	yksineläjät
genetiivi	yksineläjän	yksineläjien (yksineläjäin)
partitiivi	yksineläjää	yksineläjiä
akkusatiivi	yksineläjä; yksineläjän	yksineläjät
sisäpaikallissijat
inessiivi	yksineläjässä	yksineläjissä
elatiivi	yksineläjästä	yksineläjistä
illatiivi	yksineläjään	yksineläjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	yksineläjällä	yksineläjillä
ablatiivi	yksineläjältä	yksineläjiltä
allatiivi	yksineläjälle	yksineläjille
muut sijamuodot
essiivi	yksineläjänä	yksineläjinä
translatiivi	yksineläjäksi	yksineläjiksi
abessiivi	yksineläjättä	yksineläjittä
instruktiivi	–	yksineläjin
komitatiivi	–	yksineläjine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	yksineläjä-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. henkilö

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.