Katso myös: Ylinen

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ylinen (38)

  1. (yleensä monikossa) välikatto, parvi, ullakko
    tallin ylisillä säilytetään heinää
  2. (kansatiede, monikollinen) naisen kansanpuvun yläosa, ylispaita
    yliset ja ympärikkö

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈylinen/
  • tavutus: y‧li‧nen

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ylinen yliset
genetiivi ylisen ylisten
ylisien
partitiivi ylistä ylisiä
akkusatiivi ylinen;
ylisen
yliset
sisäpaikallissijat
inessiivi ylisessä ylisissä
elatiivi ylisestä ylisistä
illatiivi yliseen ylisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ylisellä ylisillä
ablatiivi yliseltä ylisiltä
allatiivi yliselle ylisille
muut sijamuodot
essiivi ylisenä
(ylisnä)
ylisinä
translatiivi yliseksi ylisiksi
abessiivi ylisettä ylisittä
instruktiivi ylisin
komitatiivi ylisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ylise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ylis-

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

yliskamari, ylispuu

Aiheesta muualla muokkaa

  • ylinen Kielitoimiston sanakirjassa