ylinen

Katso myös: Ylinen

Suomi

Substantiivi

ylinen (38)

(yleensä monikossa) välikatto, parvi, ullakko
tallin ylisillä säilytetään heinää
(kansatiede, monikollinen) naisen kansanpuvun yläosa, ylispaita
yliset ja ympärikkö

Ääntäminen

IPA: /ˈylinen/
tavutus: y‧li‧nen

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ylinen	yliset
genetiivi	ylisen	ylisten ylisien
partitiivi	ylistä	ylisiä
akkusatiivi	ylinen; ylisen	yliset
sisäpaikallissijat
inessiivi	ylisessä	ylisissä
elatiivi	ylisestä	ylisistä
illatiivi	yliseen	ylisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ylisellä	ylisillä
ablatiivi	yliseltä	ylisiltä
allatiivi	yliselle	ylisille
muut sijamuodot
essiivi	ylisenä (ylisnä)	ylisinä
translatiivi	yliseksi	ylisiksi
abessiivi	ylisettä	ylisittä
instruktiivi	–	ylisin
komitatiivi	–	ylisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ylise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	ylis-

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

yliskamari, ylispuu

Aiheesta muualla

ylinen Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=ylinen&oldid=4638953”