Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ylite (48-C)

  1. jonkin määrän ylittävä osa
  2. (tekniikka) seulonnassa syötteen karkea jae joka ei läpäise seulaa
  3. (tekniikka) jäteveden flotaatiossa pinnalle noussut poistettava tai poistettu kiintoaines

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈylit̪eˣ/
  • tavutus: y‧li‧te

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ylite ylitteet
genetiivi ylitteen ylitteiden
ylitteitten
partitiivi ylitettä ylitteitä
akkusatiivi ylite;
ylitteen
ylitteet
sisäpaikallissijat
inessiivi ylitteessä ylitteissä
elatiivi ylitteestä ylitteistä
illatiivi ylitteeseen ylitteisiin
ylitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ylitteellä ylitteillä
ablatiivi ylitteeltä ylitteiltä
allatiivi ylitteelle ylitteille
muut sijamuodot
essiivi ylitteenä ylitteinä
translatiivi ylitteeksi ylitteiksi
abessiivi ylitteettä ylitteittä
instruktiivi ylittein
komitatiivi ylitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ylittee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ylitet-

Etymologia muokkaa

johdos sanasta ylittää (yli- + -te)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Vastakohdat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • ylite Kielitoimiston sanakirjassa