ylivalta

Suomi

Substantiivi

ylivalta (9-I)

valta-asema, herruus; ylemmyys, ylivertaisuus

Ääntäminen

IPA: /ˈyliˌʋɑlt̪ɑ/
tavutus: y‧li‧val‧ta

Etymologia

yhdyssana sanoista yli- ja valta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ylivalta	ylivallat
genetiivi	ylivallan	ylivaltojen (ylivaltain)
partitiivi	ylivaltaa	ylivaltoja
akkusatiivi	ylivalta; ylivallan	ylivallat
sisäpaikallissijat
inessiivi	ylivallassa	ylivalloissa
elatiivi	ylivallasta	ylivalloista
illatiivi	ylivaltaan	ylivaltoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ylivallalla	ylivalloilla
ablatiivi	ylivallalta	ylivalloilta
allatiivi	ylivallalle	ylivalloille
muut sijamuodot
essiivi	ylivaltana	ylivaltoina
translatiivi	ylivallaksi	ylivalloiksi
abessiivi	ylivallatta	ylivalloitta
instruktiivi	–	ylivalloin
komitatiivi	–	ylivaltoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	ylivalla-
vahva vartalo	ylivalta-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

valkoinen ylivalta

Sanaliitot

musta ylivalta

Aiheesta muualla

ylivalta Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=ylivalta&oldid=4655930”