yrjö
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
yrjö (1)
- (arkikieltä) oksennus
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈyrjø/
- tavutus: yr‧jö
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yrjö | yrjöt |
| genetiivi | yrjön | yrjöjen |
| partitiivi | yrjöä | yrjöjä |
| akkusatiivi | yrjö; yrjön |
yrjöt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yrjössä | yrjöissä |
| elatiivi | yrjöstä | yrjöistä |
| illatiivi | yrjöön | yrjöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yrjöllä | yrjöillä |
| ablatiivi | yrjöltä | yrjöiltä |
| allatiivi | yrjölle | yrjöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yrjönä | yrjöinä |
| translatiivi | yrjöksi | yrjöiksi |
| abessiivi | yrjöttä | yrjöittä |
| instruktiivi | – | yrjöin |
| komitatiivi | – | yrjöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | yrjö- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
Oksennuksen kutsuminen yrjöksi johtunee Kaisa Häkkisen mukaan sanan deskriptiivisestä äänneasusta[1].
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- yrjö Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 1031 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
- ↑ Kaisa Häkkinen: Agricolasta nykykieleen