Katso myös: -yty-

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

yty (1-F)[1]

  1. (puhekieltä) voima
    Huh, olipa juomasekoituksessa ytyä.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈyt̪y/
  • tavutus: y‧ty

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yty ydyt
genetiivi ydyn ytyjen
partitiivi ytyä ytyjä
akkusatiivi yty;
ydyn
ydyt
sisäpaikallissijat
inessiivi ydyssä ydyissä
elatiivi ydystä ydyistä
illatiivi ytyyn ytyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ydyllä ydyillä
ablatiivi ydyltä ydyiltä
allatiivi ydylle ydyille
muut sijamuodot
essiivi ytynä ytyinä
translatiivi ydyksi ydyiksi
abessiivi ydyttä ydyittä
instruktiivi ydyin
komitatiivi ytyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ydy-
vahva vartalo yty-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • yty Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-F