äärimmäinen
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaaäärimmäinen (38) (ei vertailuasteita)
- mahdollisuuksien rajalla oleva; reunimmaisena oleva; kauimpana tai uloimpana oleva, kaukaisin; viho viimeinen; äärirajalla oleva, radikaalinen.
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | äärimmäinen | äärimmäiset |
genetiivi | äärimmäisen | äärimmäisten äärimmäisien |
partitiivi | äärimmäistä | äärimmäisiä |
akkusatiivi | äärimmäinen; äärimmäisen | äärimmäiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | äärimmäisessä | äärimmäisissä |
elatiivi | äärimmäisestä | äärimmäisistä |
illatiivi | äärimmäiseen | äärimmäisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | äärimmäisellä | äärimmäisillä |
ablatiivi | äärimmäiseltä | äärimmäisiltä |
allatiivi | äärimmäiselle | äärimmäisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | äärimmäisenä | äärimmäisinä |
translatiivi | äärimmäiseksi | äärimmäisiksi |
abessiivi | äärimmäisettä | äärimmäisittä |
instruktiivi | – | äärimmäisin |
komitatiivi | – | äärimmäisine |
Käännökset
muokkaa1. mahdollisuuksien rajalla oleva; reunimmaisena oleva; kauimpana tai uloimpana oleva, kaukaisin; viho viimeinen; äärirajalla oleva, radikaalinen.
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- substantiivit: äärimmäisyys
Vastakohta
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- äärimmäinen Kielitoimiston sanakirjassa
- äärimmäinen Tieteen termipankissa