ällistys
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaällistys (39)
- ällistymisen tila; ällistyneisyys
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈælːist̪ys/
- tavutus: äl‧lis‧tys
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ällistys | ällistykset |
genetiivi | ällistyksen | ällistysten ällistyksien |
partitiivi | ällistystä | ällistyksiä |
akkusatiivi | ällistys; ällistyksen |
ällistykset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ällistyksessä | ällistyksissä |
elatiivi | ällistyksestä | ällistyksistä |
illatiivi | ällistykseen | ällistyksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ällistyksellä | ällistyksillä |
ablatiivi | ällistykseltä | ällistyksiltä |
allatiivi | ällistykselle | ällistyksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ällistyksenä | ällistyksinä |
translatiivi | ällistykseksi | ällistyksiksi |
abessiivi | ällistyksettä | ällistyksittä |
instruktiivi | – | ällistyksin |
komitatiivi | – | ällistyksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ällistykse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
ällistys- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. ällistyminen
|
Aiheesta muualla
muokkaa- ällistys Kielitoimiston sanakirjassa