Wikipedia
Katso artikkeli Änkytys Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

änkytys (39)[1]

  1. katkeileva ja/tai äänteitä toistava puhe

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈæŋkyt̪ys/
  • tavutus: än‧ky‧tys

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi änkytys änkytykset
genetiivi änkytyksen änkytysten
änkytyksien
partitiivi änkytystä änkytyksiä
akkusatiivi änkytys;
änkytyksen
änkytykset
sisäpaikallissijat
inessiivi änkytyksessä änkytyksissä
elatiivi änkytyksestä änkytyksistä
illatiivi änkytykseen änkytyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi änkytyksellä änkytyksillä
ablatiivi änkytykseltä änkytyksiltä
allatiivi änkytykselle änkytyksille
muut sijamuodot
essiivi änkytyksenä änkytyksinä
translatiivi änkytykseksi änkytyksiksi
abessiivi änkytyksettä änkytyksittä
instruktiivi änkytyksin
komitatiivi änkytyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo änkytykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
änkytys-

Etymologia

muokkaa

verbi änkyttää + johdin -ys

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39