Katso myös: Ukko

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ukko (1-A)

  1. koiraspuolinen täysikasvuinen metso tai teeri
  2. vanha tai vanhanoloinen mies
    Hän ei ole vielä vanha mies vaikka näyttääkin ukolta.
  3. isoisä
  4. isä
  5. (puhekieltä) aviomies
    Hyvähän sinun, kun on rikas ukko, sen kun vain elelet leveästi.
  6. (arkikieltä) lelufiguuri
    Heman-ukko

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈukːo/
  • tavutus: uk‧ko

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ukko ukot
genetiivi ukon ukkojen
partitiivi ukkoa ukkoja
akkusatiivi ukko;
ukon
ukot
sisäpaikallissijat
inessiivi ukossa ukoissa
elatiivi ukosta ukoista
illatiivi ukkoon ukkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ukolla ukoilla
ablatiivi ukolta ukoilta
allatiivi ukolle ukoille
muut sijamuodot
essiivi ukkona ukkoina
translatiivi ukoksi ukoiksi
abessiivi ukotta ukoitta
instruktiivi ukoin
komitatiivi ukkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo uko-
vahva vartalo ukko-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

appiukko, ennustajaukko, huru-ukko, isäukko, joulu-ukko, kuu-ukko, lumiukko, pakkasukko, pikku-ukko, puliukko, puu-ukko, tikku-ukko, tonttu-ukko, ukkoetana, ukkoherra, ukkoikä, ukkometso, ukkomies, ukkoteeri, ukkovalta, ukkovarvas, ukonhattu, ukonilma, ukonkorento, ukonköriläs, ukonnauris, ukonpalko, ukonputki, ukonsieni, vaivaisukko

Aiheesta muualla muokkaa

  • ukko Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 379, 386 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Karjala muokkaa

Substantiivi muokkaa

ukko

  1. mies

Aiheesta muualla muokkaa

  • ukko Karjalan kielen verkkosanakirjassa