Wikipedia
Katso artikkeli Ekologia Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 

Substantiivi

muokkaa

ekologia (12)[1]

  1. eliöiden, eliölajien ja ympäröivän elottoman luonnon vuorovaikutussuhteita ja niiden seurauksia tutkiva tiede

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈekoˌlogiɑ/
  • tavutus: e‧ko‧lo‧gi‧a

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ekologia ekologiat
genetiivi ekologian ekologioiden
ekologioitten
(ekologiain)
partitiivi ekologiaa ekologioita
akkusatiivi ekologia;
ekologian
ekologiat
sisäpaikallissijat
inessiivi ekologiassa ekologioissa
elatiivi ekologiasta ekologioista
illatiivi ekologiaan ekologioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ekologialla ekologioilla
ablatiivi ekologialta ekologioilta
allatiivi ekologialle ekologioille
muut sijamuodot
essiivi ekologiana ekologioina
translatiivi ekologiaksi ekologioiksi
abessiivi ekologiatta ekologioitta
instruktiivi ekologioin
komitatiivi ekologioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ekologia-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

kansainvälinen termi otettu käyttöön 1860-luvulla;[2] eko- + -logia

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kasviekologia, metsäekologia, sosiaaliekologia

Aiheesta muualla

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

ekologia

  1. ekologia

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
  2. Jorma Kallenautio & Reijo Pitkäranta: Jakso 1: Johdanto tieteen ja kulttuurin termeihin (10:30) Tieteen ja kulttuurin termit. 8.9.1999. Yle. Viitattu 15.1.2023.