rima

Suomi

Rimoja [1] katolla

Korkeushyppääjä ylittää riman [3]

Substantiivi

rima (9)

1. lautaa kapeampi ohut puulista
2. jalkapallomaalin yläosan vaakatasoinen rakenne, joka rajaa maalin korkeussuunnassa
3. (urheilu) korkeus- ja seiväshypyssä telineiden varaan hyppykorkeutta ilmaisevaksi esteeksi asetettu kapea kimpi tai vastaava, joka on hyväksyttävässä hypyssä ylitettävä

Ääntäminen

• IPA: /ˈrimɑ/, [ˈrimɑ̝]

• tavutus: ri‧ma

Etymologia

vanha germaaninen laina

Käännökset

1. lautaa kapeampi ohut puulista

englanti: bar ruotsi: ribba

turkki: çıta

Liittyvät sanat

• pintarima
• rimahake
• ripa
• soiro
• syrjätä

Johdokset

• verbit: rimoittaa

Yhdyssanat

hyppyrima, kolmiorima, pintarima, pisararima, rima-aita, rimakatto, rimakauhu, rimalauta, rimalevy, rimanalitus, rimanpudotus, rimanylitys, rimapino, ylärima

Idiomit

• asettaa rima korkealle – asettaa korkeat vaatimukset
• laskea rimaa – madaltaa vaatimustasoa
• rimaa hipoen – juuri ja juuri, hädin tuskin

Aiheesta muualla

• rima Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja

Substantiivi

rima f. (monikko rimas)

1. (kirjallisuustiede) riimi

Liittyvät sanat

• rimar

Italia

Substantiivi

rima f. (monikko rime[luo])

1. (kirjallisuustiede) riimi

Verbi

rima

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä rimare
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä rimare

Kroaatti

Substantiivi

ríma f. 

1. riimi

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	rima	rime
genetiivi	rime	rima
datiivi-lokatiivi	rimi	rimama
akkusatiivi	rimu	rime
vokatiivi	rimo	rime
instrumentaali	rimom	rimama

Aiheesta muualla

• ríma Hrvatski jezični portal
• rȉma Školski rječnik hrvatskoga jezika

Serbia

Substantiivi

ríma f. (kyrillinen рима)

1. riimi

Tahiti

Substantiivi

rima

1. käsi