trauma

Katso myös: Trauma, traumă

Suomi

Substantiivi

trauma (9)

1. (lääketiede) ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta aiheutuva henkinen tai ruumiillinen vamma
2. (arkikieltä) henkinen järkytys

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪rɑu̯mɑ/
• tavutus: trau‧ma

Etymologia

• muinaiskreikan sanasta τραῦμα (traûma, ’haava’) < verbistä τιτρώσκω (titrṓskō, ’haavoittaa’)

Käännökset

1. henkinen tai ruumiillinen vamma

italia: trauma m.

2. järkytys

italia: trauma m., shock m., choc m.

Liittyvät sanat

• traumaattinen, traumatisoida, traumatisoitua, traumatisoitunut
• fyysinen trauma, psyykkinen trauma

Yhdyssanat

• traumaperäinen

Aiheesta muualla

• trauma Kielitoimiston sanakirjassa
• trauma Tieteen termipankissa
• Artikkeli 5385 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Englanti

Substantiivi

trauma (monikko traumas)

1. trauma

Liittyvät sanat

• traumatic
• traumatise, traumatize

Espanja

Substantiivi

trauma m. (monikko traumas)

1. vamma, trauma
2. henkinen vamma, trauma

Italia

Substantiivi

trauma m. (monikko traumi[luo])

1. vamma, trauma

   un trauma cranico

   kallovamma

2. henkinen vamma, trauma

   i traumi della vita

Kroaatti

Substantiivi

trȁuma f. 

1. vamma
2. trauma

Ääntäminen

• IPA: /'trâuma/
• tavutus: tra‧u‧ma

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	trȁuma	trȁume
genetiivi	trȁumē	trȁūmā
datiivi-lokatiivi	trȁumi	trȁumama
akkusatiivi	trȁumu	trȁume
vokatiivi	trȁumo	trȁume
instrumentaali	trȁumōm	trȁumama

Liittyvät sanat

• traumatski, traumatičan

Aiheesta muualla

• tràuma Hrvatski jezični portal
• trȁuma Školski rječnik hrvatskoga jezika

Serbia

Substantiivi

trauma f. (kyrillinen траума)

1. vamma

Sloveeni

Substantiivi

trauma f.

1. vamma

Tšekki

Substantiivi

trauma n.

1. vamma, trauma