lajite
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- epäorgaanisten maalajien raekoon mukaan erottunut laji
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈlɑjit̪eˣ/
- tavutus: la‧ji‧te
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lajite | lajitteet |
| genetiivi | lajitteen | lajitteiden lajitteitten |
| partitiivi | lajitetta | lajitteita |
| akkusatiivi | lajite; lajitteen |
lajitteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lajitteessa | lajitteissa |
| elatiivi | lajitteesta | lajitteista |
| illatiivi | lajitteeseen | lajitteisiin lajitteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lajitteella | lajitteilla |
| ablatiivi | lajitteelta | lajitteilta |
| allatiivi | lajitteelle | lajitteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lajitteena | lajitteina |
| translatiivi | lajitteeksi | lajitteiksi |
| abessiivi | lajitteetta | lajitteitta |
| instruktiivi | – | lajittein |
| komitatiivi | – | lajitteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lajittee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lajitet- | |