jäännös

Suomi

Substantiivi

jäännös (39)^[1]

jäljelle jäänyt osa, tähde
jäänne ^selvennä
(matematiikka) erotus
(tilastotiede) arvioidun ja havaitun arvon erotus

Ääntäminen

IPA: /ˈjæːnːøs/
tavutus: jään‧nös

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	jäännös	jäännökset
genetiivi	jäännöksen	jäännösten jäännöksien
partitiivi	jäännöstä	jäännöksiä
akkusatiivi	jäännös; jäännöksen	jäännökset
sisäpaikallissijat
inessiivi	jäännöksessä	jäännöksissä
elatiivi	jäännöksestä	jäännöksistä
illatiivi	jäännökseen	jäännöksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	jäännöksellä	jäännöksillä
ablatiivi	jäännökseltä	jäännöksiltä
allatiivi	jäännökselle	jäännöksille
muut sijamuodot
essiivi	jäännöksenä	jäännöksinä
translatiivi	jäännökseksi	jäännöksiksi
abessiivi	jäännöksettä	jäännöksittä
instruktiivi	–	jäännöksin
komitatiivi	–	jäännöksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	jäännökse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	jäännös-

Etymologia

johdos verbistä jäädä, ^[2] nn-aines on ajateltavissa -nt:nn-vartaloisen johdoksen (?jääntä) kautta, vrt. luonnos

Käännökset

1. jäljelle jäänyt osa

englanti: residual

4. arvioidun ja havaitun arvon erotus

englanti: residual

Liittyvät sanat

Johdokset

adjektiivit: jäännöksetön

Yhdyssanat

jakojäännös, jäännösarvo, jäännöserä, jäännöshajonta, jäännöskappale, jäännösliittymä, jäännöslopuke, jäännösmagnetismi, jäännöspala, jäännöspari, jäännöstermi, jäännösvarianssi, jäännösvero, jäännösvuori, muinaisjäännös, pyhäinjäännös

Aiheesta muualla

jäännös Kielitoimiston sanakirjassa
jäännös Tieteen termipankissa
Artikkeli 1130 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39
↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 244 Os-johdokset: tyypillisesti teontuloksen nimiä

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=jäännös&oldid=4717930”