Wikisanakirja

säännös

Katso myös: saannos

Suomi

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

säännös (39)[1]

  1. (oikeustiede) säädöksen tekstistä ilmenevä yksittäinen käsky, kielto tai lupa[2]
    Laissa oleva säännös on se, mitä lain tekstillä määrätään, ja sen voi tapauskohtaisesti tulkita syntyvän yhdestä tai useammasta lainkohdasta. Yhdessä lainkohdassa voi olla yksi tai useampi säännös.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsæːnːøs/
  • tavutus: sään‧nös

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi säännös säännökset
genetiivi säännöksen säännösten
säännöksien
partitiivi säännöstä säännöksiä
akkusatiivi säännös;
säännöksen 		säännökset
sisäpaikallissijat
inessiivi säännöksessä säännöksissä
elatiivi säännöksestä säännöksistä
illatiivi säännökseen säännöksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi säännöksellä säännöksillä
ablatiivi säännökseltä säännöksiltä
allatiivi säännökselle säännöksille
muut sijamuodot
essiivi säännöksenä säännöksinä
translatiivi säännökseksi säännöksiksi
abessiivi säännöksettä säännöksittä
instruktiivi – säännöksin
komitatiivi – säännöksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo säännökse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo 		säännös-

Käännökset

muokkaa
1. säädöksen tekstistä ilmenevä yksittäinen käsky tai kielto

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39
  2. ↑ Säädös, säännös ja lainkohta käsitteinä Finlex. Suomen oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. 14.4.2017.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=säännös&oldid=4170214”