siirtymäsäännös

Suomi

siirtymäsäännös (39)

(oikeustiede) säädöksen säännös, jossa säädetään menettelyssä prosessissa, joka alkaa ennen säädöksen muuttumista ja päättyy säädöksen muuttumisen jälkeen

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	siirtymäsäännös	siirtymäsäännökset
genetiivi	siirtymäsäännöksen	siirtymäsäännösten siirtymäsäännöksien
partitiivi	siirtymäsäännöstä	siirtymäsäännöksiä
akkusatiivi	siirtymäsäännös; siirtymäsäännöksen	siirtymäsäännökset
sisäpaikallissijat
inessiivi	siirtymäsäännöksessä	siirtymäsäännöksissä
elatiivi	siirtymäsäännöksestä	siirtymäsäännöksistä
illatiivi	siirtymäsäännökseen	siirtymäsäännöksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	siirtymäsäännöksellä	siirtymäsäännöksillä
ablatiivi	siirtymäsäännökseltä	siirtymäsäännöksiltä
allatiivi	siirtymäsäännökselle	siirtymäsäännöksille
muut sijamuodot
essiivi	siirtymäsäännöksenä	siirtymäsäännöksinä
translatiivi	siirtymäsäännökseksi	siirtymäsäännöksiksi
abessiivi	siirtymäsäännöksettä	siirtymäsäännöksittä
instruktiivi	–	siirtymäsäännöksin
komitatiivi	–	siirtymäsäännöksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	siirtymäsäännökse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	siirtymäsäännös-

yhdyssana sanoista siirtymä ja säännös

1. säädöksen säännös, jossa säädetään menettelyssä prosessissa, joka alkaa ennen säädöksen muuttumista ja päättyy säädöksen muuttumisen jälkeen