Katso myös: Ara, ARA, åra, ära, Ära
Wikipedia
Katso artikkeli Ara Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Ara macao

Substantiivi

muokkaa

ara (9)

  1. varsinaisiin papukaijoihin lukeutuvaan Keski- ja Etelä-Amerikassa elävään sukuun (Ara) kuuluva lintu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ara arat
genetiivi aran arojen
(arain)
partitiivi araa aroja
akkusatiivi ara;
aran
arat
sisäpaikallissijat
inessiivi arassa aroissa
elatiivi arasta aroista
illatiivi araan aroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi aralla aroilla
ablatiivi aralta aroilta
allatiivi aralle aroille
muut sijamuodot
essiivi arana aroina
translatiivi araksi aroiksi
abessiivi aratta aroitta
instruktiivi aroin
komitatiivi aroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ara-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

vrt. tieteellinen nimi < tupin onomatopoeettinen ará' [1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

bolivianara, brasilianara, haitinara, hyasinttiara, indigoara, joikuara, panamanara, parananara, pikkuara, puna-ara, savanniara, sepelara, siniara, sinikelta-ara, sinikurkkuara, sinipääara, smaragdiara, vihersiipiara

Espanja

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

ara f. (monikko aras)

  1. alttari

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Substantiivi

muokkaa

ara m. (monikko aras)

  1. (amerikanespanjaa) arapapukaija

Italia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

ara f. (monikko are[luo])

  1. ara

Tanska

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

ara yl. (yks. määr. araen [luo], mon. epämäär. araer [luo], mon. määr. araerne [luo])

  1. ara

Adjektiivi

muokkaa

ara

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta arg

Viitteet

muokkaa
  1. Jobling, James A.: The Helm Dictionary of Scientific Names, s. 52. London, UK: Christopher Helm, 2010. ISBN 978-1-4081-2501-4. Internet Archive. (englanniksi)