Katso myös: Aapa

Substantiivi

muokkaa

aapa (9-E)

  1. aapasuo
  2. (murteellinen, merenkulku) ulappa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑːpɑ/, [ˈɑ̝ːpɑ̝]
  • tavutus: aa‧pa

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aapa aavat
genetiivi aavan aapojen
(aapain)
partitiivi aapaa aapoja
akkusatiivi aapa;
aavan
aavat
sisäpaikallissijat
inessiivi aavassa aavoissa
elatiivi aavasta aavoista
illatiivi aapaan aapoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi aavalla aavoilla
ablatiivi aavalta aavoilta
allatiivi aavalle aavoille
muut sijamuodot
essiivi aapana aapoina
translatiivi aavaksi aavoiksi
abessiivi aavatta aavoitta
instruktiivi aavoin
komitatiivi aapoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo aava-
vahva vartalo aapa-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Aapasuon merkityksessä sana on laina ’avomerta; suota’ merkitsevästä saamen sanasta áhpi. Saamen sana saattaa olla skandinaavinen laina ja samaa juurta kuin esim. ruotsin hav.[1]

Ks. myös aava.

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • aapa Kielitoimiston sanakirjassa
  • aapa Tieteen termipankissa

Substantiivi

muokkaa

aapa

  1. haapa

Viitteet

muokkaa
  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana aapa.