affrikaatio
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaaffrikaatio (3)
- (fonetiikka) plosiivin purkausvaiheessa syntyvä vastaavan ääntymäpaikan frikatiivin kohinaa muistuttava ilmiö
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | affrikaatio | affrikaatiot |
genetiivi | affrikaation | affrikaatioiden affrikaatioitten |
partitiivi | affrikaatiota | affrikaatioita |
akkusatiivi | affrikaatio; affrikaation |
affrikaatiot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | affrikaatiossa | affrikaatioissa |
elatiivi | affrikaatiosta | affrikaatioista |
illatiivi | affrikaatioon | affrikaatioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | affrikaatiolla | affrikaatioilla |
ablatiivi | affrikaatiolta | affrikaatioilta |
allatiivi | affrikaatiolle | affrikaatioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | affrikaationa | affrikaatioina |
translatiivi | affrikaatioksi | affrikaatioiksi |
abessiivi | affrikaatiotta | affrikaatioitta |
instruktiivi | – | affrikaatioin |
komitatiivi | – | affrikaatioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | affrikaatio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. plosiivin purkausvaiheessa syntyvä vastaavan ääntymäpaikan frikatiivin kohinaa muistuttava ilmiö
|
Liittyvät sanat
muokkaaLähteet
muokkaa- Kari Suomi & Juhani Toivanen & Riikka Ylitalo: Fonetiikan ja suomen äänneopin perusteet, s. 74. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-975-X.