Substantiivi

muokkaa

affrikaatio (3)

  1. (fonetiikka) plosiivin purkausvaiheessa syntyvä vastaavan ääntymäpaikan frikatiivin kohinaa muistuttava ilmiö

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi affrikaatio affrikaatiot
genetiivi affrikaation affrikaatioiden
affrikaatioitten
partitiivi affrikaatiota affrikaatioita
akkusatiivi affrikaatio;
affrikaation
affrikaatiot
sisäpaikallissijat
inessiivi affrikaatiossa affrikaatioissa
elatiivi affrikaatiosta affrikaatioista
illatiivi affrikaatioon affrikaatioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi affrikaatiolla affrikaatioilla
ablatiivi affrikaatiolta affrikaatioilta
allatiivi affrikaatiolle affrikaatioille
muut sijamuodot
essiivi affrikaationa affrikaatioina
translatiivi affrikaatioksi affrikaatioiksi
abessiivi affrikaatiotta affrikaatioitta
instruktiivi affrikaatioin
komitatiivi affrikaatioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo affrikaatio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Kari Suomi & Juhani Toivanen & Riikka Ylitalo: Fonetiikan ja suomen äänneopin perusteet, s. 74. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-975-X.