affrikaatta

Katso artikkeli Affrikaatta Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

affrikaatta (9-C)

(fonetiikka) eräissä kielissä erotettava klusiilin ja sitä seuraavan, sen kanssa samapaikkaisen tai lähes samapaikkaisen, frikatiivin yhdistelmä

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	affrikaatta	affrikaatat
genetiivi	affrikaatan	affrikaattojen (affrikaattain)
partitiivi	affrikaattaa	affrikaattoja
akkusatiivi	affrikaatta; affrikaatan	affrikaatat
sisäpaikallissijat
inessiivi	affrikaatassa	affrikaatoissa
elatiivi	affrikaatasta	affrikaatoista
illatiivi	affrikaattaan	affrikaattoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	affrikaatalla	affrikaatoilla
ablatiivi	affrikaatalta	affrikaatoilta
allatiivi	affrikaatalle	affrikaatoille
muut sijamuodot
essiivi	affrikaattana	affrikaattoina
translatiivi	affrikaataksi	affrikaatoiksi
abessiivi	affrikaatatta	affrikaatoitta
instruktiivi	–	affrikaatoin
komitatiivi	–	affrikaattoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	affrikaata-
vahva vartalo	affrikaatta-
konsonantti- vartalo	-

1. klusiilin ja frikatiivin yhdistelmä

Kari Suomi & Juhani Toivanen & Riikka Ylitalo: Fonetiikan ja suomen äänneopin perusteet, s. 72. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-975-X.