Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ahteri (6)

  1. (merenkulku) aluksen perä, peräosa
  2. (arkikieltä) takapuoli

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑht̪eri/
  • tavutus: ah‧te‧ri

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ahteri ahterit
genetiivi ahterin ahterien
ahtereiden
ahtereitten
partitiivi ahteria ahtereita
ahtereja
akkusatiivi ahteri;
ahterin
ahterit
sisäpaikallissijat
inessiivi ahterissa ahtereissa
elatiivi ahterista ahtereista
illatiivi ahteriin ahtereihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ahterilla ahtereilla
ablatiivi ahterilta ahtereilta
allatiivi ahterille ahtereille
muut sijamuodot
essiivi ahterina ahtereina
translatiivi ahteriksi ahtereiksi
abessiivi ahteritta ahtereitta
instruktiivi ahterein
komitatiivi ahtereine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ahteri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • ahteri Kielitoimiston sanakirjassa

Lähteet muokkaa