Ajos

Substantiivi

muokkaa

ajos (39)[1]

  1. (lääketiede) ihonalaisen kudoksen tulehtuma

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑjos/
  • tavutus: a‧jos

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ajos ajokset
genetiivi ajoksen ajosten
ajoksien
partitiivi ajosta ajoksia
akkusatiivi ajos;
ajoksen
ajokset
sisäpaikallissijat
inessiivi ajoksessa ajoksissa
elatiivi ajoksesta ajoksista
illatiivi ajokseen ajoksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ajoksella ajoksilla
ablatiivi ajokselta ajoksilta
allatiivi ajokselle ajoksille
muut sijamuodot
essiivi ajoksena ajoksina
translatiivi ajokseksi ajoksiksi
abessiivi ajoksetta ajoksitta
instruktiivi ajoksin
komitatiivi ajoksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ajokse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ajos-

Etymologia

muokkaa

johdos verbistä ajaa, jolla on murteissa myös sellaisia merkityksiä kuin ’turvota, tulehtua, märkiä’; vrt. karjalan ajoa, sekä lyydin ja vepsän ajada[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ajos Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39
  2. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja 1 A–K. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992. ISBN 951-717-692-9, ISSN 0355-1768.