ango
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaango (1)
- (historia) pitkäkaulainen keihästyyppi, joka oli tyypillinen Suomen alueella merovingiajalla
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ango | angot |
genetiivi | angon | angojen |
partitiivi | angoa | angoja |
akkusatiivi | ango; angon |
angot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | angossa | angoissa |
elatiivi | angosta | angoista |
illatiivi | angoon | angoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | angolla | angoilla |
ablatiivi | angolta | angoilta |
allatiivi | angolle | angoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | angona | angoina |
translatiivi | angoksi | angoiksi |
abessiivi | angotta | angoitta |
instruktiivi | – | angoin |
komitatiivi | – | angoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ango- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. keihästyyppi
|
Latina
muokkaaVerbi
muokkaaangō (III) (akt. prees. inf. angere, ind. perf. y. 1. p. ānxī, part. perf. ānctus) (taivutus[luo])