Substantiivi

muokkaa

ango (1)

  1. (historia) pitkäkaulainen keihästyyppi, joka oli tyypillinen Suomen alueella merovingiajalla

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ango angot
genetiivi angon angojen
partitiivi angoa angoja
akkusatiivi ango;
angon
angot
sisäpaikallissijat
inessiivi angossa angoissa
elatiivi angosta angoista
illatiivi angoon angoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi angolla angoilla
ablatiivi angolta angoilta
allatiivi angolle angoille
muut sijamuodot
essiivi angona angoina
translatiivi angoksi angoiksi
abessiivi angotta angoitta
instruktiivi angoin
komitatiivi angoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ango-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Latina

muokkaa

angō (III) (akt. prees. inf. angere, ind. perf. y. 1. p. ānxī, part. perf. ānctus) (taivutus[luo])

  1. aiheuttaa kipua jklle
  2. piinata, vaivata