ankkuroiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaankkuroiminen (38)
- paikoilleen kiinnittäminen
- (merenkulku) aluksen tai muun kelluvan laitteen kiinnittäminen veden pohjaan ankkurilla
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ankkuroiminen | ankkuroimiset |
genetiivi | ankkuroimisen | ankkuroimisten ankkuroimisien |
partitiivi | ankkuroimista | ankkuroimisia |
akkusatiivi | ankkuroiminen; ankkuroimisen |
ankkuroimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ankkuroimisessa | ankkuroimisissa |
elatiivi | ankkuroimisesta | ankkuroimisista |
illatiivi | ankkuroimiseen | ankkuroimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ankkuroimisella | ankkuroimisilla |
ablatiivi | ankkuroimiselta | ankkuroimisilta |
allatiivi | ankkuroimiselle | ankkuroimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ankkuroimisena (ankkuroimisna) |
ankkuroimisina |
translatiivi | ankkuroimiseksi | ankkuroimisiksi |
abessiivi | ankkuroimisetta | ankkuroimisitta |
instruktiivi | – | ankkuroimisin |
komitatiivi | – | ankkuroimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ankkuroimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
ankkuroimis- |
Etymologia
muokkaa- teonnimi verbistä ankkuroida