kiinnittäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakiinnittäminen (38)
- teonnimi verbistä kiinnittää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiinnittäminen | kiinnittämiset |
genetiivi | kiinnittämisen | kiinnittämisten kiinnittämisien |
partitiivi | kiinnittämistä | kiinnittämisiä |
akkusatiivi | kiinnittäminen; kiinnittämisen |
kiinnittämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiinnittämisessä | kiinnittämisissä |
elatiivi | kiinnittämisestä | kiinnittämisistä |
illatiivi | kiinnittämiseen | kiinnittämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiinnittämisellä | kiinnittämisillä |
ablatiivi | kiinnittämiseltä | kiinnittämisiltä |
allatiivi | kiinnittämiselle | kiinnittämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiinnittämisenä (kiinnittämisnä) |
kiinnittämisinä |
translatiivi | kiinnittämiseksi | kiinnittämisiksi |
abessiivi | kiinnittämisettä | kiinnittämisittä |
instruktiivi | – | kiinnittämisin |
komitatiivi | – | kiinnittämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kiinnittämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kiinnittämis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kiinnittää + johdin -minen