Wikipedia
Katso artikkeli Apotti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Apotti

Substantiivi

muokkaa

apotti (5-C)

  1. munkkiluostarin johtaja katolisessa kirkossa
  2. apottien suvun (Philemon) laji tai yksilö

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑpot̪ːi/
  • tavutus: a‧pot‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi apotti apotit
genetiivi apotin apottien
(apottein)
partitiivi apottia apotteja
akkusatiivi apotti;
apotin
apotit
sisäpaikallissijat
inessiivi apotissa apoteissa
elatiivi apotista apoteista
illatiivi apottiin apotteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi apotilla apoteilla
ablatiivi apotilta apoteilta
allatiivi apotille apoteille
muut sijamuodot
essiivi apottina apotteina
translatiivi apotiksi apoteiksi
abessiivi apotitta apoteitta
instruktiivi apotein
komitatiivi apotteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo apoti-
vahva vartalo apotti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • apotti Kielitoimiston sanakirjassa